KANARIALINTU

Kanarialintu

Sunnuntai 26.5. klo 17 Hällä-näyttämö
Sun 26.5. at 5 pm at Hällä Stage

Kanarialintu

"Arkiympäristössämme on tänä päivänä paljon tekijöitä, jotka aiheuttavat sekä terveyshaittaa että huonovointisuutta hyvin monille ihmisille. Mitään tarkkaa vedenjakajaa sille, missä ”tavanomainen” oireilu elinympäristön ”tavanomaisille” altisteille lakkaa ja muuttuu yliherkkyydeksi, ei ole olemassa." homepakolaiset.fi

Kanarialintu on ruumiillinen kuvittelu yliherkkyydestä. Teoksen nimi viittaa herkkiin lintuihin, jotka otettiin mukaan hiilikaivoksiin mittaamaan hengitysilman myrkyllisyyttä. Kun lintu kuoli, oli kaivos ihmisellekin vaarallinen. Esityksessä linnun paikan ottavat kuvitellun yliherkät ihmiskehot, jotka juhlivat epätäydellisyyttä ja sekasortoa. Kanarialinnussa yliherkkyys kohdistuu tilaan: sen ääniin, hajuihin, valoon, ilmaan ja toksiineihin. Mitä tapahtuu kun tilassa ei voi olla?

Kanarialintu mallintaa tulevaisuuden yliherkän ihmisen ruumiillistamalla aistien liiallista kuormittumista. Esitys ehdottaa tulevaisuutta, jossa ihminen selviää, mutta muuttuu radikaalisti. Antamalla virikkeitä yhdelle aistille ilmaisemme oireilun, jota se saa aikaan. Oiretta koreografioidaan kunnes ihmisen murtuminen nousee esiin ja hän muuttuu toiseksi, hybridiksi, joka on nykyajan myrkyllisissä tiloissa elämisen tulos.

Koreografia: Janina Rajakangas
Tanssi: Fred Gehrig, Kaisa Iho, Mira Kautto ja Karolina Kraczkowska
Äänisuunnittelu: Miki Brunou
Valosuunnittelu: Jenni Pystynen
Kuvat: Sanni Siira


Kesto: 50 min


Janina Rajakangas Projekti on aina uudistuva ryhmä ihmisiä, jotka Rajakangas kutsuu kunkin projektin äärelle. Rajakangas toimii pääasiallisesti koreografina ja esityksen ohjaajana. Hänen taiteelliseen praktiikkaansa kuuluu keskeisesti myös esiintyminen, opetus, julkinen reflektointi ja moderointi. Hänen työnsä pyrkii herättämään eksistentiaalisia kysymyksiä yleisössään siitä miten he operoivat emotionaalisina olentoina maailmassa ja mikä on heidän poliittinen vastuunsa. Hän valmistui koreografiksi Teatterikorkeakoulusta 2010, jota seurasi teokset: Viimeinen tanssi ennen maailmanloppua 2011, Perheestä ja peuroista 2014 ja Dinosaurus 2015 ja Teini 2017. 

Vuonna 2017 olivat ensi-illassa myös Nollapiste-kollektiivin tilausteos Tanhu ja Homage 1 -teos Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksen kandidaattien opinnäytetyöksi. Hän toimii myös näytelmien koreografina osallistuen sekä työryhmätyöskentelyyn että ohjaten kehollisuutta ohjaajan rinnalla. Suomessa hän on mukana Saara Turusen viimeisimmissä teoksissa Tavallisuuden aave 2016 ja Kim, Lekki, Namwaan 2017, Euroopassa teoksissa Leviathan 2012 ja Torrents of rapture 2014. Ennen koreografin opintoja Rajakangas opiskeli tanssitaiteen kandidaatiksi Lontoossa ja on esiintynyt tanssijana esimerkiksi ryhmille Frauke Requardt, Requardt & Rosenberg, Smallpetitklein, Lisa Torun, Iztok Kovac/En-Knap ja Robert Clark. Hän on esitysradion perustajajäsen ja julkaissut podcastien lisäksi kirjoituksia Meteli-lehdessä ja Liikekieli.comissa. Rajakangas kuuluu Tanssille Ry:n ja Liikekieli.comin hallituksiin. 

Miki Brunou on äänisuunnittelija ja säveltäjä, joka työskentelee pääasiallisesti elokuva- ja näyttämötaiteen parissa. Häntä kiinnostaa erityisesti arkipäiväisen elämän sivutuotteina syntyvien äänten sattumanvarainen musikaalisuus sekä valtavirtamedioiden tuottamien audiovisuaalisten narratiivien uudelleenkontekstualisointi ja digitaalinen purkaminen. Brunou aloitti äänen ilmaisumahdollisuuksien tutkimisen soittamalla useissa popmusiikin rajoja etsineissä yhtyeissä, tutkien eri lajityyppien yhdistelemisestä syntyvää ristiriitaisuuden estetiikkaa ja sattumanvaraisia ääniyhdistelmiä. Brunou on ansioitunut myös teatteri- ja elokuvamusiikin saralla, säveltäen musiikkia muun muassa dokumenttielokuviin Netizen Mo (Helsinki-filmi 2016) sekä Between Rings (Helmi Films 2014), joita on esitetty elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. 

Jenni Pystynen haluaa luoda teoksissaan voimakkaita mielikuvia ja assosiaatioita valon avulla. Hän on opiskellut valosuunnittelua Tampereen Ammattikorkeakoulussa ja Kungliga Tekniska Högskolanissa, Tukholmassa. Hän työskentelee laaja-alaisesti valon kanssa eri konteksteissa, niin esittävän taiteen, arkkitehtuurin kuin mediataiteen parissa. Hänen viimeisimpiä ansioitaan ovat Sonja Jokiniemen RRRRR Bernissä ja Kiasmassa Helsingissä sekä Janina Rajakankaan Teini Zodiak Uuden tanssin keskuksessa. 

Mira Kautto, Karolina Kraczkowska ja Fred Gehrig ovat Lontoosta valmistuneita tanssitaiteilijoita, jotka työskentelevät kansainvälisesti. Kaisa Iho opiskelee tanssia Kallion lukiossa ja Helsingin tanssiopistossa. Hän tanssii Janina Rajakangas projektin teoksessa Teini. 

  
Canary

In our contemporary everyday environment there are lots of factors, that cause both health hazards and indisposition for large numbers of individuals. There is no clear divide where ‘ordinary’ symptoms to ‘ordinary’ stimulus of the living environment end and become oversensitivity. 
         - Mould Refugees Association 

Canary is an embodied imagination of oversensitivity. It is performed on the second floor balcony in Kiasma for thirty people at a time. The name of the piece relates to the sensitive birds, which were taken to coal mines to measure the toxicity of the air. When the bird died, the mine was dangerous for humans as well. In Canary the place of the birds is taken by oversensitive human bodies, celebrating imperfection and mayhem. 

The oversensitivity is related to space, the sounds, smells, light, air and toxins of the space. What happens when the space can no longer be inhabited? Canary models the hypersensitive person of the future by embodying the overloading of senses. We are suggesting a future, where people survive, but change radically. We are choreographing the symptoms of living in toxic places until the breakage surfaces and the person becomes an other, a hybrid. 

Choreography: Janina Rajakangas 
Dance: Fred Gehrig, Kaisa Iho, Mira Kautto ja Karolina Kraczkowska Sound design: Miki Brunou 
Lighting design: Jenni Pystynen 
Photo: Sanni Siira

The Janina Rajakangas Project involves a changing group of people that are invited to take part in each individual project with Rajakangas herself mainly working as choreographer and director. Also a performer, teacher, public thinker and discussion moderator, Rajakangas uses her work to ask us the existential questions of how do we operate in the world as emotional beings and what is our political responsibility. After completing her master’s in choreography at the Theatre Academy in 2010, Rajakangas followed with Last Dance Before the End of the World (2011), Of Family and Deer (2014), Dinosaur (2015) and Teen (2017). In 2017, she also collaborated on Tanhu, a Nollapiste collective production, and Homage 1, an artistic thesis of Theatre Academy dance students. As choreographer and movement co-director, Rajakangas’s credits also extend to dramatic theatre, where she has collaborated on the plays The Phantom of Normality (2016) and Kim, Lekki & Namwaan (2017), both authored by Saara Turunen, and the European productions of Leviathan (2012) and Torrents of Rapture (2014). Before her choreography studies, Rajakangas received a bachelor’s degree in dance in London, and has performed for Frauke Requardt, Requardt & Rosenberg, Smallpetitklein, Lisa Torun, Iztok Kovač / En-Knap and Robert Clark among others. She is one of the founders of the Esitysradio audio project, a podcaster and a writer, and also a board member of the organizations Tanssille and Liikekieli.com. 

Miki Brunou is a sound designer and composer working primarily in film and theatre productions. He is interested in exploring the musical possibilities of random everyday sounds, as well as in the recontextualization and digital deconstruction of the audiovisual narratives produced by mainstream media. Brunou’s musical quest began in unconventional pop groups, with genre-bending experiments resulting in an aesthetic of contrasts and a chance combination of sounds. Brunou is an accomplished theatre and film composer, whose credits include the documentary films Netizen Mo (Helsinki-filmi 2016) and Between Rings (Helmi Films 2014). His works have been performed at film festivals around the world. 

In her work, Jenni Pystynen creates powerful images and associations with the use of light. After her studies in lighting design at the Tampere University of Applied Sciences and the KTH Royal Institute of Technology in Stockholm, Pystynen has forged an extensive career as a lighting designer in performing arts, architecture and new media art projects. Her most recent credits include Sonja Jokiniemi’s RRRRR in Bern, Switzerland, and at Kiasma Museum, Helsinki, and Janina Rajakangas’s Teen at Zodiak – Center for New Dance. 

Mira Kautto, Karolina Kraczkowska and Fred Gehrig are dance artists trained in London and working in international productions.

Kaisa Iho studies dance at Kallio Upper Secondary School in Helsinki and at the Helsinki Dance Institute. She performs in the Janina Rajakangas Project production Teen.

GIRL GIRL GIRL

Tanssivirtaa Tampereella –nykytanssifestivaali
Hällä-näyttämö, Hämeenkatu 25
33200 Tampere

Tilaa uutiskirje.