Rūta Ronja Pakalne
THE SPACE BETWEEN US IS NOT EMPTY
”The Space Between Us Is Not Empty” ei ole valmis. Se on muutoksen tilassa. Se on harjoitus, joka on laajennettu esitykseksi. Se kutsuu yleisön, ei viimeisteltyyn vastaukseen, vaan hauraaseen yritykseen luoda yhteys – jossa jopa yksinkertaisin teko voi muuttua radikaaliksi.
Teos alkaa yhteen tulemisen radikaalista vaikeudesta. Jokainen keho seuraa omaa polkuaan, omaa subjektiivista matkaansa, kohdaten solmukohtia, joita ei ehkä haluaisi kohdata. Tässä prosessissa jopa yksinkertaisin ele voi muuttua radikaaliksi teoksi. Yksikin askel tilan halki voi tuntua aineen läpi leikkaamiselta, mahdottomien etäisyyksien ylittämiseltä. Prosessin sisällä oleville nämä hetket ovat ihmeitä. Ulkopuoliselle silmälle ne näyttäytyvät ehkä ”vain kävelynä”. Sisäisen välttämättömyyden ja ulospäin näyttäytyvän välinen kuilu on teoksen koti.
Olet sinä, mutta olette myös toisenne. Ilman matkimista, ilman sarkasmia. Äärimmäinen luottamus tarkastellessasi toisen tulemista sinuksi. Silloinkin, kun et haluaisi nähdä sitä. Silloinkin, kun se on liikaa.
Paradoksaalista on, että luottamus on myös suurin riski. Itsensä näyttäminen täysin on teoksen elinehto – ja myös sen suurin haaste. Mitä tapahtuu, kun et tee niin? Teos ei peittele näitä epäonnistumisia: ne ovat osa materiaalia.
Teos/esitys sijoittuu vaiheeseen, jossa eskalaatio on tauolla.
Elämme kollektiivisessa pysähtymisen tilassa, joka tuntuu kuin odottaisi jonkin räjähtävän. Teos ei ratkaise tätä jännitettä – se pitää sitä otteessaan, kuten kehot harjoituksissa. Eskaloituminen ei tapahdu muualla. Se on jo täällä.
Epäonnistuminen tässä prosessissa määritellään uudelleen. Emme enää välitä paskaakaan, jos epäonnistumme. Epäonnistuminen tarkoittaa puolivillaisuutta. Epäonnistuminen tarkoittaa sitä, ettemme tuo itseämme täyteen mittaamme. Kyse on tulesta, ei viimeistelystä. Vaatimuksena ei ole harmonia tai täydellisyys, vaan täyteläisyys, läsnäolo, riski.
”Toivon, ettei se tule olemaan turvallista. Haluan sen olevan kuin ravistelisi jotakuta kevyesti hereille.”
HUOM! Esitys ei ole esteetön. Katsomo sijaitsee Hällä-näyttämön lavalla, jonne on kulku katsomon portaikon kautta.
Ikäsuositus +13
Kesto 70 min
Koreografia ja ohjaus Rūta Ronja Pakalne
Tanssijat Arolin Raudva, Juulius Vaiksoo, Helina Karvak, Leevi Rauhalahti, Maryn-Liis Rüütelmaa, Rūta Ronja Pakalne
Äänisuunnittelu Israel Bañuelos Loreto
Valosuunnittelu Kristiina Tinnu Tang
Lavastus ja pukusuunnittelu Pire Sova
Dramaturgi Alissa Šnaider
Teoskuvat Kris Moor
Tuotanto Sirli Oot, Sõltumatu Tantsu Lava
Tukija Cultural Endowment of Estonia
Ensi-ilta 16.10.2025 at Sõltumatu Tantsu Lava
Rūta Ronja Pakalne is a Latvian-Estonian freelance dance and film artist based in Estonia. Her interdisciplinary practice spans choreography, performance, filmmaking, and teaching, investigating body, presence, and everyday experience. She holds a BA in Choreography from the Latvian Academy of Culture, further training at P.A.R.T.S. in Brussels, and an MA in Film Arts from TLU, BFM. Since 2019 she has taught at TLU-BFM, Tallinn Ballet School, and ETA Tantsukool. Her recent projects include Body of Dreams (2023)—a collaboration with Laura Kvelstein exploring body archives, Freedom to Lose Control Together with the Many (2023), and dance films H61 and Centrifugal (2024). She also creates experimental dance films that explore movement and embodied storytelling.